Kuvataiteen lukuvuosi 2015 - 2016, osa 2. 7.lk
Teimme joulukuussa seiskaluokkalaisten kanssa piparintuoksuisen suunnittelutehtävän, jossa aiheena oli Helsinki-aiheinen piparkakkumuotti. Mietimme mikä muoto olisi helposti tunnistettavissa kotikaupungiksemme. Mallia saimme tunnetuiden rakennusten ja paikkojen kuvista. Paiston jälkeen piparit koristeltiin vielä kuorrutteella.
Eduskuntatalo tuli uunista. 
Ihan selviähän nämä open mallit ovat? ;) Vasemmalta Stadion, Temppeliaukion kirkko ja alla Sibeliusmonumentti.
Kyllä siitä vielä Stadion tulee....
Eero Aarnion juhlanäyttely Designmuseossa toimi esikuvana tutustuttaessa muotoiluun. Kuuluisa Pallo-tuoli olikin melkein kaikille entuudestaan tuttu. Seiskaluokkalaiset suunnittelivat oman muoviesineen Aarnion tyyliin. Saapa nähdä plagioiko mestari itse jonkin hienoista ideoistamme? ;)
Käsittelimme keväällä myös ajankohtaista asiaa, pakolaiskriisiä, kuvataiteessa. Oppilaat valitsivat kannan maahanmuuton puolesta tai vastaan ja suunnittelivat kantaaottavan julisteen jossa tämä (ehkäpä kuvitteellinenkin) mielipide tulee selvästi ilmi. Pohdimme kuvia vaikuttamisen välineenä ja tutkimme mm. uutiskuvia.
Julisteista tuli koskettavia ja aihe oli mitä ajankohtaisin mediaa käsiteltäessä.
Viimeisellä viikolla kerkesimme yhden ryhmän kanssa harjoittaa vielä hiukan taidevandalismiakin :)
Tutustuimme Kultakauden maalareihin ja oppilaat valitsivat jonkun heidän teoksistaan, johon lisäsivät puhekuplat. Päivitimme maalaukset puhekuplilla tähän päivään, eikä huumoria säästelty.
Viimeiset kuvistunnit vietimme Kiasmassa nykytaiteeseen tutustuen. Kävimme katsomassa 2 näyttelyä, brasilialaisen Ernesto Neton ja korealaisen Choi Jeong Hwan. Jälkimmäisen nimen ääntämiseen opekin sai asiantuntevaa ohjausta :) Poikkeuksellisesti nämä kaksi kokonaisuutta sisälsivät teoksia, joihin sai koskea. Osa oli installaatioita, joihin pystyi menemään sisälle. Ilman kenkiä, tietysti. Lopuksi keskustelimme nykytaiteesta ja ainakin tämä moniaistinen kokemus siitä oli suurimmalle osalle positiviinen.
Useat Neton teoksista roikkuivat katosta. Tässä puun alaosa. Teokset ovat sormivirkattuja.
Näyttely on myös Neton kannanotto alkuperäiskansojen oikeuksien ja perinteiden kunnioittamisen puolesta sekä kulttuurisen erilaisuuden arvostamisesta.
Molemmat hienot näyttelyt ovat syyskuuhun asti Kiasmassa esillä, suosittelen lämpimästi vierailua!
Eero Aarnion juhlanäyttely Designmuseossa toimi esikuvana tutustuttaessa muotoiluun. Kuuluisa Pallo-tuoli olikin melkein kaikille entuudestaan tuttu. Seiskaluokkalaiset suunnittelivat oman muoviesineen Aarnion tyyliin. Saapa nähdä plagioiko mestari itse jonkin hienoista ideoistamme? ;)
Käsittelimme keväällä myös ajankohtaista asiaa, pakolaiskriisiä, kuvataiteessa. Oppilaat valitsivat kannan maahanmuuton puolesta tai vastaan ja suunnittelivat kantaaottavan julisteen jossa tämä (ehkäpä kuvitteellinenkin) mielipide tulee selvästi ilmi. Pohdimme kuvia vaikuttamisen välineenä ja tutkimme mm. uutiskuvia.
Julisteista tuli koskettavia ja aihe oli mitä ajankohtaisin mediaa käsiteltäessä.
Viimeisellä viikolla kerkesimme yhden ryhmän kanssa harjoittaa vielä hiukan taidevandalismiakin :)
Tutustuimme Kultakauden maalareihin ja oppilaat valitsivat jonkun heidän teoksistaan, johon lisäsivät puhekuplat. Päivitimme maalaukset puhekuplilla tähän päivään, eikä huumoria säästelty.
Viimeiset kuvistunnit vietimme Kiasmassa nykytaiteeseen tutustuen. Kävimme katsomassa 2 näyttelyä, brasilialaisen Ernesto Neton ja korealaisen Choi Jeong Hwan. Jälkimmäisen nimen ääntämiseen opekin sai asiantuntevaa ohjausta :) Poikkeuksellisesti nämä kaksi kokonaisuutta sisälsivät teoksia, joihin sai koskea. Osa oli installaatioita, joihin pystyi menemään sisälle. Ilman kenkiä, tietysti. Lopuksi keskustelimme nykytaiteesta ja ainakin tämä moniaistinen kokemus siitä oli suurimmalle osalle positiviinen.
Useat Neton teoksista roikkuivat katosta. Tässä puun alaosa. Teokset ovat sormivirkattuja.
Neto on tehnyt yhteistyötä Amazonin alueen alkuperäiskansoihin kuuluvan huni kuin -kansan kanssa. Neto on kiinnostunut heidän perinteistään ja rituaaleistaan, erityisesti pyrkimyksistä onnellisuuteen ja harmoniseen elämään sekä ajattoman luonnonviisauden hyödyntämisestä.
Choi Jeon Hwa rakentaa suurikokoiset installaationsa yhdistäen paikallisia ja korealaisia, uusia ja vanhoja, uniikkeja ja massatuotettuja aineksia. Hänen taiteessaan korealainen kuvaperinne sulautuu globaaliin kulutuskulttuuriin. Taiteilija loihtii arkipäiväisistä kulutustavaroista, kuten värikkäistä muoviastioista kokemuksellisia tiloja, jotka sulkevat katsojan sisäänsä. Samalla teoksissa on myös kriittinen puoli: ne kiinnittävät huomiomme ympäröivään materialismiin ja hillittömään tavarapaljouteen, kaikkialla läsnäolevaan muoviin. (kuvassa alla teos Happy Happy)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti